Brasilia - vapaalipusta vapaaseen pudotukseen
Vuonna 2007 Brasilian taloudella meni niin loistavasti, että silloinen presidentti Lula julisti Jumalan olevan brasilialainen. Nykyään Rion olympialaisiin valmistautuva maa on syvässä kriisissä. Miten näin pääsi käymään, ja onko tunnelin päässä valoa?
Vapaalippu tulevaisuuteen. Näin Brasilian entinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva kuvaili maan tulevaisuutta vuonna 2007, sen jälkeen kun valtion kruununjalokivi, öljy-yhtiö Petrobras, oli löytänyt Atlantilta valtavan öljyesiintymän. Talous kasvoi yli kuusi prosenttia vuodessa, ja maan arvokkaiden raaka-aineiden kysyntä vaikutti kyltymättömältä. Lisäksi Brasilian kulutus- ja investointihaluiset kotitaloudet ja yritykset uskoivat lujasti tulevaisuuteen, ja maa sai järjestettäväkseen sekä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2014 että arvostetut olympialaiset vuonna 2016. Brasilian kasvu näytti pysäyttämättömältä.
Nyt Brasilia on kuitenkin polvillaan. Sitä vaivaavat niin raaka-aineiden hintojen romahdus, uudistusten puute, umpimähkäiset ja populistiset poliittiset päätökset, laaja korruptioskandaali kuin poliittinen sekasortokin. Brasiliassa on meneillään pahin kriisi sitten 1930-luvun. Maan talous on syvässä lamassa, ja poliittisesti maa on lamautunut historiansa suurimman korruptioskandaalin vuoksi. Kongressin 594 jäsenestä 352:ta syytetään rikoksista, ja presidentti Dilma Rousseff on hyllytetty.
”Jumala on brasilialainen.”
Kun Luiz Inácio Lula da Silva, lempinimeltään Lula, astui valtaan vuonna 2003, hän tuli nopeasti tunnetuksi presidenttinä, joka nosti miljoonat brasilialaiset köyhyydestä. Lula pystyi vuosien ajan sekä muuttamaan yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi että luomaan talouskasvua.
On helppo ymmärtää, miksi kansa pitää hänestä. Vuodesta 2003 tähän vuoteen kestäneellä työväenpuolueen hallituskaudella vähimmäispalkkaa on korotettu 250 prosenttia, ja keskimääräinen eläkeikä on vaivaiset 54 vuotta. Lulan kahdeksanvuotisella, vuodesta 2003 vuoteen 2011 kestäneellä hallintokaudella työläisten olosuhteet paranivat ja talous kasvoi dollareissa mitattuna keskimäärin neljä prosenttia vuodessa. Valtion budjetti oli jatkuvasti ylijäämäinen, ja valtion velka väheni. Kun Petrobras lisäksi löysi merkittävän öljykentän Rio de Janeiron rannikon tuntumasta ja jalkapalloa rakastava maa sai järjestettäväkseen lajin MM-kisat sekä olympialaiset, presidentti julisti vuonna 2007 Jumalan olevan brasilialainen.
”Brasilian talous hyötyi tuolloin etenkin raaka-aineiden hintojen jyrkästä noususta, jonka ansiosta maan taloudellinen tilanne parani huomattavasti. Kaikille jäi aiempaa enemmän rahaa kulutukseen”, Danske Investin kehittyvien markkinoiden salkunhoitotiimin johtaja Antti Raappana selittää.
”Brasilialla on sekä rautamalmia että öljyä, joten noina vuosina se sai nauttia raaka-aineiden valtavasta, etenkin Kiinan rakennusbuumin ruokkimasta kysynnästä, joka nosti hinnat pilviin. Vuosina 2004–2010 Brasilian kasvuluvut olivat todella vaikuttavia ja hyvällä tasolla vuoteen 2013 asti.”
Unelma särkyy
Vuonna 2011 talouskasvu alkoi hidastua ja 2014 unelma murentui lopullisesti. Raaka-aineiden kysyntä Kiinassa väheni, joten sekä rautamalmin että muidenkin metallien hinnat putosivat, mikä tuntui Brasilian suuressa kaivosteollisuudessa. Tilanne paheni merkittävästi vuonna 2014 öljyn suuren hintaromahduksen myötä. Brasilian kasvuluvut painuivat miinukselle, ja maa siirtyi taantumaan vuoden toisella neljänneksellä. Kysynnän väheneminen Kiinassa ja raaka-aineiden hintojen romahdus eivät kuitenkaan yksin painaneet Brasilian taloutta polvilleen.
”Vahvan talouskasvun aikana maassa vallitsi valtava optimismi, joka vahvisti talouden noususuhdannetta. Kotitaloudet ja yritykset velkaantuivat voimakkaasti. Yritykset ottivat valuuttamääräisiä lainoja useimmiten dollareissa. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen dollarilainat olivat erittäin halpoja, koska Yhdysvaltojen keskuspankin korko oli matalalla. Se teki niistä hyvin houkuttelevia brasilialaisille yrityksille”, Raappana selittää.
Halvat rahoitusvaihtoehdot alkoivat huveta vuonna 2013, kun Yhdysvaltojen keskuspankki ilmoitti poikkeuksellisen elvyttävän rahapolitiikan asteittaisesta alasajosta. Ilmoitus vahvisti dollaria huomattavasti, ja sijoittajat alkoivat vetää rahojaan kehittyviltä markkinoilta, myös Brasiliasta. Paine Brasilian valuuttaa kohtaan kasvoi, ja ulkomaisten tuotteiden tuonti, valuuttalainojen lyhentäminen ja niiden korkojen maksaminen kallistui.
”Kun kaikkea tätä seurasi inflaation kiihtyminen, Brasilia joutui todella vaikeaan tilanteeseen. Maan talouskasvu oli miinusmerkkinen, mutta korkean inflaation ja kiihtyvän pääomapaon vuoksi keskuspankki joutui hillitsemään hintojen nousua ja puolustamaan valuuttaa nostamalla ohjauskorkoa 14,25 prosenttiin”, Raappana kertoo.
Korruptoituneet poliitikot
Inflaatio ja kireä rahapolitiikka ovat nyt brasilialaisten riesana. Sekä yritysten että kotitalouksien on korkojen noustua käytettävä yhä enemmän rahaa velanmaksuun, mikä hidastaa talouskasvua entisestään.
”Brasiliaan on iskenyt yhtä aikaa sekä sisäinen että ulkoinen šokki. Maan hallituksen yritykset talouskasvun piristämiseksi ovat epäonnistuneet”, Raappana kuvailee.
Kaiken kukkuraksi vuonna 2014 syntyi maan historian pahin korruptioskandaali, joka lamautti maan sekä taloudellisesti että poliittisesti. Valtiojohtoisen öljy-yhtiö Petrobrasin pääjohtajaa Paulo Roberto Costaa ja muita Petrobrasin huippujohtajia – jotka on valinnut tehtäviinsä Lulan ja Rousseffin työväenpuolue apupuolueineen – syytetään sopimushintojen paisuttamisesta ja siitä kertyneiden valtavien ylimääräisten rahasummien siirtämisestä työväenpuolueelle ja muille poliittisille puolueille. Syytteiden mukaan Petrobrasin projektien budjeteista on rahoitettu muun muassa Rousseffin vuoden 2014 uudelleenvalintaa. Lisäksi rahaa on virrannut yhtiön useiden huippujohtajien ja alihankkijoiden kalliisiin taidekokoelmiin ja pulleille sveitsiläisille pankkitileille.
Jäljet johtavat myös Rousseffiin, maan ensimmäiseen naispresidenttiin, joka ennen nousuaan presidentiksi vuonna 2011 toimi Petrobrasin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2003–2010. Juuri niinä vuosina on tapahtunut suurin osa korruptiosta. Toistaiseksi vankeuteen on tuomittu yli 60 poliitikkoa ja talouselämän vaikuttajaa, jotka ovat saaneet jopa 19 vuoden rangaistuksia, ja satoja miljoonia euroja on siirretty ulkomaisilta tileiltä takaisin Brasilian valtiolle.
Hukatut hyvät vuodet
Skandaalin velloessa Brasilian talouteen ja poliittiseen tilanteeseen liittyvä epävarmuus lisääntyi, ja kansa sai tarpeekseen. Maaliskuussa pelkästään São Paulon kaduilla marssi protestina toista miljoonaa ihmistä. Mielenosoituksissa vastustettiin laajalle levinnyttä korruptiota, jonka vuoksi rahaa on tähän saakka ollut kateissa satojen miljoonien eurojen arvosta.
Korruption ja raaka-aineiden matalien hintojen lisäksi maan talous kärsii myös siitä, että hyvinä vuosina poliitikot jättivät tekemättä esimerkiksi verojärjestelmän ja eläkeiän uudistukset.
”Hallitus ei ole ollut tilanteen herra, eikä sillä ole ollut käytettävissään ratkaisuun tarvittavia työkaluja. Sen on ollut todella vaikea tehdä uudistuksia tai korottaa veroja, mikä on todella huolestuttavaa”, São Paulossa pääkonttoriaan pitävän Claritas Investimentosin salkunhoitaja Helder Rodrigues da Cunha Soares sanoo.
Soares toimii brasilialaisiin osakkeisiin sijoittavien Danske Investin rahastojen neuvonantajana ja seuraa tiiviisti kotimaansa poliittista ja taloudellista tilannetta. Hänen mukaansa työttömyys on noussut huomattavasti viime vuosina, ja vuonna 2015 inflaatio oli yhdeksän prosenttia – kaksinkertainen muutaman vuoden takaiseen verrattuna – ja valtiontalouden alijäämä yli kymmenen prosenttia.
”Kaikki tietävät, mitä uudistuksia tarvitaan. Eläkejärjestelmä on niistä yksi, ja lisäksi palkkojen inflaatiolle on saatava katto. Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta ongelmana on se, että lääke ei ole makea vaan karvas”, Soares toteaa.
Ei toivoa ilman uudistuksia
On vaikea ennustaa, ovatko Brasilian pahimmat vaikeudet nyt takana vai joutuuko sen talous kärsimään vielä lisää. Maassa on – raaka-ainesektoria myöten – toimialoja, jotka pärjäävät tällä hetkellä mukavasti poliittisen tilanteen sekavuudesta ja talouden ontumisesta huolimatta.
”Talous voidaan pelastaa, mutta siihen tarvitaan ankaria uudistuksia. Uudistusten pääpainon tulisi olla rakenneuudistuksissa, mutta myös keskuspankin rooli on keskeinen. Toivoa kuitenkin on. Brasilian luonnonvarathan ovat valtavat”, Antti Raappana muistuttaa.
Soareskin näkee toivoa Brasilian tilanteessa. ”Kaikki raaka-aineisiin liittyvät toimialat eivät ole kärsineet rajusti laskeneista hinnoista. Esimerkiksi puu- ja paperiteollisuus, maatalous, sokerintuotanto sekä vientivetoiset yritykset ovat pärjänneet hyvin”, hän luettelee.
Myös ulkoiset tekijät ovat viime aikoina avittaneet Brasilian rampaa taloutta. Esimerkiksi Kiinan asuntorakentaminen on lähtenyt uuteen kasvuun muun muassa elvytyksen vuoksi, mikä on lisännyt Brasilian raaka-aineiden kysyntää ja nostanut niiden hintoja. Samaan aikaan vahvistunut valuutta on vähentänyt inflaatiopainetta, mikä mahdollistaa rahapolitiikan löyhentämiseen. Yhdysvaltojen keskuspankki on lieventänyt hiukan puheitaan rahapolitiikan kiristämisestä, mikä on kääntänyt rahavirtaa jälleen Brasilian kaltaisten kehittyvien talouksien suuntaan. Myös istuvan presidentin Dilman ero on tulkittu positiivisesti markkinoilla.
Nämä tekijät voivat tietysti osoittautua väliaikaisiksi, ja sen vuoksi niiden säilyminen on hyvin epävarmaa. Ilman rakenteellisia uudistuksia Brasilian tulevaisuus on hämärän peitossa.
Tämä artikkeli on osa aiemmin Investorview-lehden numerossa 2016/2 julkaistua artikkelia.
Lue koko artikkeli Investorview-lehdestä
